Astetta tuulisempi päivä. Pitkällisen tarkkailun ja harkinnan jälkeen lähdin kentälle katsomaan, josko olosuhteet sallisivat lentämisen. Ennusteet (fcaa.foreca.com) lupasivat varsin mukavaa 3-4 m/s puhaltavaa pintatuulta, mutta jo 5000 jalan korkeudessa, lentopinnalla 50, lähes 40 solmun tuulta joka on liitimelle vähän turhan paljon. Koska luotauskäyrä sekä maastonmerkit kuten Kaukaan paperitehtaiden savut, näytti, että tuuli on aina 300 noin metriin asti inhimillistä ja starttiolosuhteet olivat ihanteelliset, päätin käydä lentämässä. Pintatuuli oli tasainen, ei puuskittainen eikä turbulenttinen ja tehtaan savujen perusteella ei vahvaa tuulileikkaustakaan ollut odotettavissa. Suuri osa ajasta tuli lennettyä matalahkolla ympäri Saimaan jäätä ja katseltua vaihtelun vuoksi miltä lähiympäristö näyttää vähän matalemmalta. Normaalisti lennän 500-1 000 metrissä, josta ei aivan kaikkea välttämättä aina erota. 400 metrin yläpuolella tuuli oli jo siinä määrin voimistunut, että mikäli liitimellä lensi sen trimminopeudella, maahan nähden mentiin taaksepäin. Laskeutuminen oli kokemus sinänsä, lilluin moottori sammutettuna maahan nähden paikallaan laskupaikan, rullaustie Charlien risteyksessä. Noin 100 metrissä tuuli hellitti ja muutin lopun korkeuden vauhtireserviksi, jotta pintaa kohden heikkenevä tuuli ei pääsisi yllättämään. Laskeutuminen oli navakan tuulen ansiosta varmaan yksi pehmeimmistä mitä olen koskaan liitimellä tehnyt.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.