Saimaan jää alkoi näyttää jo sen verran heikolta että jääkauden lennot matalissa pitkin järven jäätä olivat ohi. Koska jäällä ei ollut ensimmäistäkään hiihtäjää eikä pilkkijää näyttämässä että se jää oikeasti kestää, ajattelin että nyt oli sopiva aika palata takaisin normaaleille lentokorkeuksille kuivan maan päälle. Hauskaa vaihteluahan tuo oli niin kauan kuin sitä kesti. Mutta nyt kevättä ja kesää kohti, ensimmäiset termiikit tuli pari lentoa sitten jo maisteltua. Keräsin korkeutta kaupungin päällä lähemmäs kilometriin asti, jossa pyörin aikani. Kävin pyörähtämässä kentän päällä, moikkaamassa Hapia joka oli virittelemässä kalustoaan jonka jälkeen vielä hetkeksi aikaa pyörimään Lappeenrannan päälle. Puolitoistatuntisen lennon päätteeksi päristelin laskuun rullaustie Charlien risteykseen. Ei hullumpi lento työpäivän jälkeen! 😉
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.