Parin päivän palautumisen jälkeen alkoi kroppa olla jo lentokunnossa. Myös keli oli lähestulkoon täydellinen lauantain lentokeikkaa varten. Hapi livahti taivaalle jo suurinpiirtein kolmen maissa, itse tulin perässä vajaa tunti myöhemmin. Lentoonlähtö oli varsin vauhdikas termiikkien sotkeman pintatuulen ansiosta ja kentän pinnassa oli laajoja laskevia, joiden ansiosta ylöspääsy oli hieman hankalaa.
Ensimmäiset kuplat 2 m/s nostavineen ilmestyivät kuitenkin reilusti alta sadan metrin korkeudella ja ylös pääsin lentokenttäterminaalin päällä olevasta termiikistä. Se sorti kuutostien länsipuolelle josta lilluin myöhemmin vakio-termiikkipaikalle, kentän kaakkoiskulmaan. Siitä lähtee yleensä aina nosto joka sortaa pohjoistuulella rautatieaseman päälle ja sieltä eteenpäin. Niin myös nytkin. Parhaimmillaan variometri näytti 4.2 m/s nousunopeutta ilman merkittävää moottorin avustusta, pidempikestoisen nousun ollessa senkin reilusti kolmen metrin paremmalla puolella.
Nosto vei 1600 metrissä oleviin pilvenpohjiin. Hapi oli samaan aikaan pyörimässä Ruohosaaren pohjoispuolella, jonne itsekin lähdin liukumaan, tosin huomatakseni että eihän siellä nostanut läheskään yhtä hyvin. 😉 Menetin kokeilussa 600 m, vajosin 900 metriin, mutta kaupungin ja prisman päältä löysin taas sen vakionoston jolla pääsi takaisin ylös.
Pyörin Lappeenrannan kaakkoispuolella aikani ja kun polttoainemittarin valo syttyi, menin lähemmäs kenttää polttelemaan viimeisiä bensoja pois, prisman päällä olevassa kevyessä termiikissä. Siinä vähän aikaa pyörittiin vielä Hapin kanssa kunnes oli aika mennä laskuun. Lentoaikaa termiikkien ansiosta sain 2:40 h ja Hapi vähän vajaa neljä tuntia.
Hieno päivä kertakaikkiaan, kevät on selkeästi tulossa ja samaa mieltä asiasta on myös kuvassa oleva, kentältä löytynyt veijarikin! 😉
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.